Kuka minä olen

12.05.2022

Edesmenneen äidin siskon villakoirat ja minä innokkaana pusuttelijana. Huomioi 70-luvun muovilattiat. 

SI-24

Kolmen lapsen äiti, joka päätti lähteä toteuttamaan unelmiensa uraa sisustussuunnittelijana. Tai ainakin sen alkumetreillä. Baby steps. Tästä kaikki lähtee.

Graafisen alan pohjatutkinto vuodelta 2000 ja siitä kohti vuotta 2021, jolloin valmistuin Harmonia Design School kesällä nimikkeellä sisustussuunnittelija. Meidän ryhmä on SI24.

Periksiantamattomuus, yrittäjähenkisyys ja aito innostus sisustusalaa kohtaan. Tämä kaikki alkoi jo, kun täytin viisi vuotta. Oma huoneeni oli täynnä kaikkea kaunista sisustusesineistöä tai tarkemmin kuvailtuna matkamuistoja sukulaisten roudaamista ulkomaan ja kotimaan kohteista. Hyllyllä oli värikkäitä maatuskoja, Taalainmaan hevosen miniatyyri, lasikokoelma Suomen eläimistä ja kaktuksista täynnä oleva ikkunalauta. 

Tykkäsin toki leikkiä ihan perinteisillä My Little Poneilla, Barbieilla ja Lundby nukkekodilla. Muistankin elävistä, kun pikkusiskoni romutti välillä sirot nukkekodin kalusteet, koska hän oli vasta 2-vuotias, kun minä olin jo koululainen. Kaikella rakkaudella Kataloniassa asuvaa siskoani kohtaan.  

Sisustusviettini alkoi siis oman huoneen järjestystä pyörittämällä jo silloin ehkä noin 7 ikäisenä. Näyttihän huoneeni toki erilaiselta, jos kirjoituspöytä olikin ikkunan alla kuin pitkällä seinällä. Ja lukuisat bändijulisteet pitkin seiniä. Madonnaa, Take That, Back Street Boys, Taikapeili, Pet Shop Boys, Scorpions, Haddaway ja lukemieni lehtien hahmojen kuvia kuten Hevoshullun poni ja itse piirtämiäni Disney hahmojen kuvia. No, ne taisi olla sarjakuvavihkossani. Ei esillä. Piirtäminen oli intohimoni joka tapauksessa. Parhaimmat piirustukset talletettiin mappiin muovitaskuihin. Tämä mappi on edelleen tallessa. 

Mummoni luona leikkasin aikakausilehdistä kauneimmat kuvat irti ja liimasin niitä vihkoon. Niistä tuli kauniita kollaaseja. Mummoni opetti myös tunnistamaan varmaan satoja kukkien nimiä ulkoa. Hänen luonaan olin ajoittain hoidossa, piha oli valtava puutarha. Täynnä omenapuita, iso mansikkamaa ja kymmenittäin kukkapenkkejä. Sen takia minusta varmaan tulikin viherpeukalo. Äitini lähes vastaava, kiitos mummoni. 

Tiia Malinen- sisustajan blogi
Kaikki oikeudet pidätetään 2022
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita